
Lukemissani nettikeskusteluissa ja kommenteissa todetaan usein, että jos taitelija ei saa elantoaan työstään hänen pitäisi vaihtaa ammattia, lopettaa yhteiskunnan varojen tuhlaus ja ihmisten kiusaaminen tekeleillään, kouluttautua uudelleen tai jatkaa korkeintaan harrastajana. Tämä on viisas näkemys, mutta se ei toimi.
Monien taiteilijaystävien kohtaloita seuranneena voin todeta, että valittu ammatti ei ole helpoimpia ja myös että se on kutsumusammatti, jota ei valita. Luova pakko on voimakkaampi kuin järki. Taiteilija on hutilusmainen työntekijä missä tahansa muussa ammatissa. Jos hän yleensä pääsee muihin töihin, hänen järkensä alkaa pian harhailla omissa tekemisissä, ellei niihin illalla löydy perhe- tai muiden syiden takia aikaa. Hänestä tulee innoton työntekijä, ja jos hän oli huono taiteilija aiemmin, hänestä tulee vielä huonompi, huono aviopuoliso ja ystävä jne. Hänestä tulee yhteisön riesa. Hän voi alkaa juoda ja tapella tai saada päähänsä mitä tahansa. Miksi palkata tällainen ihminen töihin, kun parempiakin saa?
Miten viranomaisten tulisi toimia näiden vaivojen kanssa? Kokoomuksen Hanna-Leena Hemmingiä siteeraten:
”Opetusministeriön selvityksen mukaan ammattikorkeakoulusta valmistuneista kuvataitelijoista vain 20 % on koulutustaan vastaavassa työssä. Kuvataiteilijoiden työttömyysprosentti on korkea, arviolta jopa 40 %. Taiteen maisterin tutkinnon hinta on 149 000 euroa. Kuvataideakatemiassa aloittaa opintonsa vuosittain 25 opiskelijaa. Suomalaisen luovuuskulttuurin ja kuvataiteilijoiden ongelmana ovat maasta puuttuvat taiteen ostokulttuuri ja harmaan talouden suuri osuus tehdyistä taidekaupoista. Kuvataiteilijoista 64 % ansaitsee taiteellaan alle 5 000 euroa vuodessa. Kansantaloudellisesti kuvataiteilijoiden kouluttaminen on tuottamatonta, sillä valtio ei saa koskaan verotulona takaisin koulutukseen sijoittamiaan resursseja.”
Jotain pitäisi tehdä.
Pitäisikö koulutuspaikkoja vähentää ja koettaa ohjata nuoret järkevämpään ammattiin?
Pitäisikö lisätä markkinoinnin opetusta ja opettaa hankkimaan sponsoreita.
Pitäisikö opettaa rinnakkaisammatti esim. taksikuski?
Pitäisikö tehdä tutkimus siitä, kuinka paljon säästettäisiin julkisia varoja, jos työttömät kuvataitelijat, jotka eivät työllisty tietyn ajan kuluessa (tai koskaan) häädettäisiin pois TE-toimiston, Kelan ja sosiaaliviraston vakituisesta asiakaskunnasta, ja heille myönnettäisiin työskentelyapuraha tai vastaava stipendi.
Pitäisikö taiteilijoita kohdella samalla tavalla kuin maanviljelijöitä?
”Maaseutuvirasto (Mavi) maksoi erityyppisiä tukia yhteensä noin 2,1 miljardia euroa kalenterivuonna 2010. Eniten maksettiin viljelijätukia, noin 1,9 miljardia. Loppuosan summasta muodostivat rahoitustuet, hanketuet, markkinatuet ja muut tuet. Euroopan unionin osuus maksetuista tuista oli noin 822,7 miljoonaa euroa. Maaseutuvirastolla oli tuensaajia viime vuonna 73 458. Näistä maatilojen määrä oli 65 715.”
”Taidetta ja kulttuuria tuetaan 384 miljoonalla eurolla, nuorisotyötä 59 miljoonalla eurolla. Se maksetaan veikkausvoittovaroista, mutta varojen jakamisesta päätetään Opetusministeriössä.”
Maanviljelijätkään eivät tule yritystoiminnallaan toimeen vaan tarvitsevat tukia. Näillä tuilla he tuottavat joskus taiteen kaltaisia tarpeettomuuksia kuten voivuoria ja viljavuoria.
Jos maanviljelijöitä ei tuettaisi, ja he lopettaisivat tuotannon, me kuolisimme kohta nälkään. Mitä tapahtuisi jos taiteilijat lopettaisivat tuotannon? Ei mitään. Maailmassa on tehty tarpeeksi musiikkia, kirjoja ja elokuvia moneksi vuodeksi eteenpäin.
Mutta taiteilijan eräs tehtävä on ollut reagoida tapahtumiin jo edeltäkäsin. Taiteilija on herkkä näkemään yhteiskunnallisten asioiden ja ilmiöiden läpi syvällisemmin kuin muut. Hän on yhteiskunnan tietäjä ja ukkosenjohdatin, jonka visioita kaikkien tulisi kuunnella. Siksi vanhat työt eivät kelpaa.
Markkinavoimien taidemaku ja vieraantunut media eivät aina löydä oikeaa tietäjätaiteilijaa, vaikka sellainen on helppo löytää. Todellinen taiteilija ei pelkää muuttaa tyyliään ollessaan huipulla eikä pelkää myöskään olla muuttamatta. Hän ei pelkää menestyksen loppumista ja puhuu suoraan. Todellinen taiteilija on aina yhteisölle hankala, hänestä ei saa selvää ja hänet löytää usein TE-toimistosta.

Tässä ollaan ymmärretty oikein; maanviljelijä maksaa saamistaan tuista taiteilijalle korvauksen hevosensa muotokuvasta.
PJ
http://lndinardo.wordpress.com/2011/02/16/cave-paintings/
http://nakyma2010.blogspot.com/2010_04_01_archive.html
http://www.uusisuomi.fi/raha/108772-suomi-maksoi-21-miljardia-euroa-maataloustukia
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/HS-raadin+vastaukset+kysymykseen+Onko+yhteiskunnan+tuki+huippu-urheilulle+rahan+haaskausta/1135253248423
www.arthermitage.org/Charles-T-schaggeny/Artist-at-Work.